Reijo Tossavainen

Sannfinländarna försöker rehabilitera finska krigsförbrytare

21.2.1946 dömdes dessa personer för "crimes against peace" i Finland. Tyvärr dömdes dom inte i Nürnberg. Dessa personer vill Sannfinländarna nu rehabilitera med sitt lagförslag.

Risto Ryti, tasavallan presidentti (10 vuotta kuritushuonetta)
J. W. Rangell pääministeri (6 vuotta vankeutta)
Edwin Linkomies pääministeri (5 vuotta 6 kuukautta vankeutta)
Väinö Tanner ministeri (5 vuotta 6 kuukautta vankeutta)
T. M. Kivimäki, suurlähettiläs (5 vuotta vankeutta)
Henrik Ramsay ministeri (2 vuotta 6 kuukautta vankeutta)
Antti Kukkonen ministeri (2 vuotta vankeutta)
Tyko Reinikka ministeri (2 vuotta vankeutta)

Länk till Finlands riksdag. Dokumentet LM 54/2011 finns tyvärr inte på svenska.
Det finska dokumentet hittar du via länken LA 54/2011.

Wikipedia:

Krigsansvarighetsprocessen ägde rum i Finland 1946 där ledande personer ställdes inför rätta för krigsansvarighet.

I finsk-sovjetisk överenskommelse från den 19 september 1944 hade Finland bundit sig att arrestera och ställa ledande personer inför rätta för krigsansvarighet. En bevakningskommitté övervakade att detta skedde tillfredsställande.

Eftersom man inte kunde döma till straff i ärandet var riksdagen tvungen att stifta en lag om krigsansvarighet. Den som på ett avgörande sätt hade påverkat Finlands krig mot Sovjetunionen 1941 eller mot Storbritannien eller förhindrat fredssträvanden under kriget kunde dömas för skadlig myndighetsutövning.

En krigsansvarighetsrätt tillsattes den 12 februari 1946 där Risto Ryti och Johan Wilhelm Rangell dömdes till 10 år respektive 6 år på tukthus. Edwin Linkomies och Väinö Tanner dömdes till 5 1/2 års fängelse. Berlinambassadören Toivo Mikael Kivimäki dömdes till 5 år, Henrik Ramsay till 2 1/2 år, Antti Kukkonen till 2 år, Tyko Reinikka till 2 år.

Arto Tuominen: Här finns en viktig text om Risto Rytis hat mot ryssar och finska arbetarklass. Ryti ville förstöra Leningrad. (diskussion med Blücher 31.1.1942) Tyvärr igen bara på finska. Ryti dömde rödgardister efter finska inbördeskriget. Då Himmler besökte 29.7.1942 Finland, berättade Himmlers doktor Karsten Ryti vad som hände till judar i Europa. Ryti reagerade int alls. Kunniaton sotasyyllinen ei tarvitse kunnianpalautusta

Mer om Finland:

Revolution i Norden - utställning om det finska inbördeskriget
25 februari - 15 april 2012
Dalarnas museum i Falun
Vernissage lördag 25 februari kl 14.00
Seminarium om inbördeskriget 9-10 mars
Utställningen är ett gemensamt nordiskt projekt mellan Arbetarmuseet Werstas i Tammerfors,
Arbejdermuseet i Köpenhamn, Norsk Industriarbeidermuseum i Rjukan och Dalarnas museum.

Hjälp oss med en översättning.

LA 54/2011 vp - Reijo Tossavainen /ps ym.

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla korkeimmalle oikeudelle perustetaan toimivalta purkaa syytetyn eduksi ne tuomiot, jotka sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945 ) mukainen sotasyyllisyysoikeus on sanotun lain nojalla vuonna 1946 antanut. Ehdotetussa laissa on myös säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja menettelystä.

PERUSTELUT

Neuvostoliitto hyökkäsi Hitlerin ja Stalinin 23.8.1939 solmiman ns. Ribbentrop-sopimuksen seurauksena Suomeen 30.11.1939. Tätä kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäystä seuranneen talvisodan jälkeen Suomi pakotettiin luovuttamaan yli 10 % pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue takaisin. Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi vuonna 1944 tappiolle, ja maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin.

Näin syntyneessä tilanteessa Suomi joutui Neuvostoliiton voimakkaasti painostamana säätämään vuonna 1945 taannehtivan rikoslain "sotaan syyllisten rankaisemisesta" (laki 890/1945 ) sekä perustamaan heidän tuomitsemistaan varten satunnaisen erityistuomioistuimen, "sotasyyllisyysoikeuden". Syytetyiksi valittiin Neuvostoliiton osoituksia seuraten vuosien 1941-1944 valtiojohtomme kahdeksan korkeata edustajaa tasavallan presidentti Risto Rytistä alkaen. Muut syytetyt olivat J. W. Rangell, Väinö Tanner, T. M. Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka. Neuvostoliiton taholta jatkuneen vahvan painostuksen leimaamassa ja muutoinkin politisoituneessa oikeudenkäynnissä tuomio julistettiin 21.2.1946, ja siinä syytetyt tuomittiin pitkiin vapausrangaistuksiin.

Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyyllisiksi täten tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat silvotun ja uhanalaisen maamme hyväksi. Sanotut kahdeksan silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa, eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta. Kuitenkin on kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia aiheellista edes myöhään avata lailla säännelty tie oikaista syytettyjä kyseisen tuomion muodossa kohdannut vääryys. Etenkin nyttemmin, kun Neuvostoliiton painostusote Suomesta on jo kaksikymmentä vuotta sitten lakannut, on oikaisu Suomen velvollisuus täysimittaisena oikeusvaltiona, joka kunnioittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikkia periaatteita.

Sanottuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita loukattiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä monissa kaikkein keskeisimmissä kohdissa vastoin silloisen perustuslakimme eli Suomen Hallitusmuodon (1919) ja nykyisen perustuslakimme (1999) ilmaisemia demokraattisen sivistys- ja oikeusvaltion perussääntöjä.

Keskeisimmät ja karkeimmat oikeudenkäynnin virheellisyydet olivat: 1) sotasyyllisyysoikeus oli satunnainen eli jälkikäteen varta vasten perustettu erityistuomioistuin, 2) oikeudenkäynnissä rikottiin taannehtivan rikoslain kieltoa eli keskeisintä rikosoikeudellista rangaistavuuden periaatetta, 3) oikeudenkäynnissä ei noudatettu eikä edes voitu noudattaa syyttömyysolettamaa eli sivistysvaltioiden rikosprosessin perussääntöä, 4) syytettyjen puolustautumismahdollisuuksia rajoitettiin, 5) osa tuomareista oli ilmeisesti jäävejä eli esteellisiä ja 6) tuomioistuimen tuomareihin kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus syytettyjen vahingoksi.

Sopivin keino kerrottujen raskaasti virheellisten rikostuomioiden poistamiseen on oikeudenkäyntilakiemme tuntema säännöstö nimeltään tuomionpurku. Korkein oikeus on tässä tapauksessa oikeudenkäyntilaitoksemme rakenteessa se korkea ja kvalifioitu instanssi, jolle toimivalta sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkuasiassa on soveliainta osoittaa. Korkein oikeus on vuonna 2008 ratkaisussaan 2008:94 katsonut, että tuolloisen lainsäädäntötilanteen puitteissa sillä ei ollut kyseistä purkuvaltaa sotasyyllisyysoikeuteen nähden. Sen vuoksi on nyt aiheellista säätää erityinen laki, jossa korkeimmalle oikeudelle nimenomaisesti annetaan tällainen tuomion purkamisen toimivalta.

Lakiehdotuksen mukaan aloitevalta purkuhakemisen tekemiseen olisi toisaalta valtakunnansyyttäjällä ja toisaalta sotasyyllisyysoikeudessa tuomitun omaisella. Kummallakin taholla olisi itsenäinen ja yhtäläisesti ensisijainen valta purkuhakemuksen tekemiseen. Omaisen käsite olisi tässä tulkittava sikäli laajasti, että syytetyn elossa olevista sukulaisista tulisi lähimmän sukulaisen lisäksi kyseeseen muukin olosuhteisiin katsoen läheinen sukulainen. Ottaen huomioon syytettyjen kyseisenä aikana 1940-luvulla muodostaman kollektiivisen kohtalonyhteyden on lisäksi perusteltua katsoa, että yhden syytetyn omaisen aloitevalta ulottuu myös purkuhakemuksen tekemiseen muidenkin syytettyjen hyväksi.

Purkuhakemuksen tekemisen muodollisuuksiin sekä purkuhakemuksen sisällön ja käsittelyn suhteen noudatettaisiin soveltuvin osin täydentävästi myös oikeudenkäymiskaaren, erityisesti sen 31 luvun, säännöksiä.

Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Sen vuoksi lakiehdotuksessa esitetään, että purkuhakemukset on tehtävä viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945 ) mukainen sotasyyllisyysoikeuden lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa:

1) milloin tuomio on annettu sellaisessa tuomioistuimessa, joka Suomen perustuslain (731/1999 ) 98 §:n 4 momentin ja sitä edeltäneen Suomen Hallitusmuodon (94/1919 ) 60 §:n 2 momentin mielessä on ollut satunnainen;

2) milloin tuomio on annettu tuomioistuimessa, joka ei ole ollut Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentin ja sitä edeltäneen Suomen Hallitusmuodon 2 §:n 4 momentin mielessä riippumaton;

3) milloin tuomio on annettu vastoin sitä rikosoikeudellista laillisuusperustetta, jota Suomen perustuslain 8 § ilmaisee ja jonka mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, joka ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi; tai

4) milloin tuomio on annettu oikeudenkäyntimenettelyssä, jossa ei ole lähdetty syyttömyysolettamasta tai jossa syytetyn puolustautumismahdollisuuksia on rajoitettu tai jossa muutoin on syrjäytetty oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita.

Korkein oikeus on toimivaltainen käsittelemään tässä laissa tarkoitetun tuomion purkamista koskevan hakemuksen.

Valtakunnansyyttäjä on toimivaltainen tekemään tässä laissa tarkoitetun tuomion purkamista koskevan hakemuksen. Rinnakkainen oikeus hakemuksen tekemiseen on myös syytetyn omaisella.

Hakemus on tehtävä viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017.

Tuomion purkamista haetaan kirjallisella hakemuksella. Hakemuksessa on ilmoitettava ne perusteet, joihin vaatimus perustuu. Hakemukseen on liitettävä tuomio tai jäljennös tuomiosta, jonka purkamista haetaan.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan purkuhakemuksen tekemisessä ja käsittelyssä sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

Tämä laki tulee voimaan   päivänä       kuuta 20  .

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2011

Reijo Tossavainen /ps
Juha Rehula /kesk
Markku Rossi /kesk
Ari Jalonen /ps
Olli Immonen /ps
Pentti Oinonen /ps
Juho Eerola /ps
Jussi Niinistö /ps
Jussi Halla-aho /ps
Arja Juvonen /ps
Mika Niikko /ps
Jari Lindström /ps
Ismo Soukola /ps
Reijo Hongisto /ps
Tom Packalén /ps
Juha Väätäinen /ps
Lea Mäkipää /ps
Osmo Kokko /ps
Kaj Turunen /ps
Ritva Elomaa /ps
Maria Tolppanen /ps
Pirkko Mattila /ps
Anssi Joutsenlahti /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Teuvo Hakkarainen /ps
Pertti Virtanen /ps
Pentti Kettunen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Martti Mölsä /ps
Laila Koskela /ps
Jukka Kopra /kok
Janne Sankelo /kok
Ari Torniainen /kesk
Timo V. Korhonen /kesk
Eero Suutari /kok
James Hirvisaari /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Maria Lohela /ps